HEINOLAN TENNIKSEN TARINA

Tennis tuli Heinolaan viinan voimalla. Heinolan polttimon johtajan insinööri Appelbergin tytär Anna oli hankkinut uuden pelin tarpeet; mailat, pallot ja verkon. Heinolan Forskullassa on pelattu tennistä 1907 mainituin välinein. Sivu- ja päätyverkkoja ei ollut, vaan renkipojat hoitivat pallopoikien työt paljon nykyistä laajemmalla tehtävänkuvalla. Anna oli innokas tenniksenharrastaja. Hän osallistui kilpailuihinkin ja hänellä oli hetken aikaa englantilainen valmentaja.
Anna Appelberg syntyi 1889 Heinolan Forskullassa.
Seuraavat merkinnät löytyvät Niemelä Kartanon historiasta. Sinne oli rakennettu tenniskenttä. Täällä oli keskitytty alkeis- ja nuoriso-opetukseen. Neiti Appelberg oli avioitunut kartanon isännöitsijän Saxlundin kanssa ja rakennuttanut uuden kotinsa (Niemelä oli lähinnä kesänviettopaikka) pihapiiriin tenniskentän. Kentän rakentamisesta on yksityiskohtainen kuvaus Anna Saxlundin haastattelun tallenteissa (Rauno Enden Tukholma 1980).
Anna kertoo, että ensin piti hajottaa liiteri. Sen paikalle kaivettiin monttu, josta poistettiin lietettä. Montun pohjalle laitettiin isoja kiviä ja näiden päälle karkeaa soraa. Sitten toistettiin asia kaksi kertaa aina pienemmillä kivillä ja hienommalla soralla. Lopuksi tuli kerros kivihiiltä ja sen päälle tiilimurskaa. Verkko jouduttiin tilaamaan Englannista.
Anna Saxlundia on pidettävä Heinolan tenniksen kantaäitinä.

 

Forskulla 1907.

n

Heinolan innostus

Tennis oli tänä aikana saanut jalansijaa Suomessa lähinnä lomailijoiden toivomuksista. Oli kisoja Viipurissa, Turussa ja varsinkin Hangossa. Hangon kylpylän oheen syntyi merkittävää tennistoimintaa. Oli nurmikenttiä ja sisähalli jo 1890-luvun lopulla. Ehkäpä Heinolakin innostui tenniksestä omien kylpyläkävijöiden toivomuksesta. Ken tietää, sillä kylpylämmehän paloi 1930 ja ensimmäinen avoin tenniskenttä valmistui vasta 1936 Maaherranpuistoon. Merkittävää on, että kesävierailta otettiin tuplamaksu kentän käytöstä. Uuden kentän valmistumisen myötä pidettiin Heinolan ensimmäiset kilpailut syksyllä 1936. Tuloksia ei ole valitettavasti tallennettuna.

Heinolassa on ollut tennis- ja krokettikenttä jo 1910-luvulla. Se on sijainnut Maaherranpuistossa jotakuinkin WPK-talon kohdalla Kymenkartanonkadun länsipuolella. Kenttä on ollut nimeltään PELITORI ja oli tarkoitettu lähinnä kylpylävieraille. Tieto on poimittu Pertti Torikan kirjasta ’Heinolan kylpylaitos 1892 – 1944’.


Pelitori 1910-luku.

Maaherrankadun kenttä lanattiin nurmikoksi 1960-luvulla ja Urheilupuistoon rakennettiin kolme kenttää. Tämän lisäksi Reumalla oli kenttänsä ja Mattinen oy rakensi kaksikin kenttää. Tampella teki omansa Rautsaloon. Tamboxilla oli myös kenttänsä, joka jouduttiin uhraamaan laajenevan liiketoiminnan tarpeisiin ts. varastoksi.

VR:n kenttä ja kasvava kiinnostus

Kentistä ei ollut pulaa ja harrastuskin kasvoi. Ja varsinkin Tommolan koulun rakentaminen 1962 ja sen myötä voimistelusalin avautuminen myös tennispelaajille, mahdollisti pelin harrastamisen ympärivuotisesti. 

1950-luku veljekset Juhani ja Heikki Mäntynen Maaherranpuistossa
1950-luku veljekset Juhani ja Heikki Mäntynen Maaherranpuistossa

Heinolalaisten tennisharrastajien innokkuuta kuvastaa Ratakadun kentän rakentaminen 1982-1983. Maa-alusta vuokrattiin VR:ltä ja alusta tasattiin ja ympäristökin siistittiin. Sivutolpat saatiin Vierumäeltä ja kanaverkkoa käytettiin pääty- ja sivustaverkkoina. Maa-ainekset haettiin useista eri paikoista. Kivituhkat löytyivät Vääksystä, massat saatiin kaupungilta Niemelän kentän joutuessa purettavaksi Kumpelin tieltä ja saviaines haettiin Kouvolan tien varresta.  Kentän kastelua varten oli hankittu kuution vetoinen vesitankki, josta vettä lirutettiin kentälle. Hankkeen puuhamiehinä kunnostautuivat Jukka Orho, Vesa Nyman, Aaro Seppänen ja useita muita VR:n henkilökuntaa kuuluneita. Lisätietona on kerrottava, että savien kuivatus tapahtui Orhon autotallissa.

Toinen merkittävä kenttähanke toteutui Ilpo Tolvasen toimesta 1993. Hän rakensi Reumantien kiinteistöön (ent. Mattisen teollisuus) sisähallin. Aluksi hallissa pelattiin lähinnä sulkapalloa ja sählyä. Tenniskin sai jalansijaa ja hallista kehkeytyi Heinolan keskeinen pelipaikka firmatennikselle. Markku Raivio osti hallin liiketoiminnan ja tarpeiston 1999. Hallin toimintaa hän pyöritti aina vuoteen 2007 asti. Tällöin hallin omistaja ilmoitti tulevista vuokrankorotuksista ja halukkuudestaan osta toiminta itselleen. Tämän jälkeen halli on toiminut lähinnä ’itsepalvelu’-periaatteella.

Kilpailutoiminnan alku

Kilpailutoimintaa on harrastettu 1940-1960 luvuilla läheisten kaupunkien kanssa. On merkintöjä peleistä ja tuloksista Lahden, Mikkelin, Jyväskylän ja Hämeenlinnan kanssa. Voittoja ja tappioita ja varsinkin tappioita talvikaudella, kun sitä sisähallia ei ollut. Seurahistorian ehkä merkittävimmät voitot ovat 1940-1960 luvuilta. Tuolloin HVP voitti ITÄ-MALJAN kaksikin kertaa. Kuvastosta löytyvät ylpeät voittajat vuodelta 1948; Reino Mäntynen ja Ilmari Raninen. Toisen ITÄ-MALJAN HVP voitti 1965 joukkueella Simo Hangasluoma, Markus Kuusela ja Jorma Salomaa.

Oli avattu ikkuna ympäristöön ja kilpailutoimintaan. HVP pyöritti yhtä Suomen merkittävimmistä kisoista ts. Juhannuskisaa kaksikymmentä vuotta. Ensimmäinen Juhannuskisa järjestettiin 1952. Tuolloin Heinolassa kisasivat aikansa huiput. Mukan olivat perheittäin Salot, Nyyssöset, Suomiset, Horsmat, Hedmannit jne. Heinola kenttineen kävi pieneksi, joten siirryttiin Vierumäelle. HVP luovutti kisojen järjestelyoikeudet 1972 Vierumäen opistolle.

Lehtileike

Reumantien hallissa Markku Raivio, Jari Puskala, Satu Raivio, Teppo Arifullen, Jukka Orho.
Reumantien hallissa Markku Raivio, Jari Puskala,
Satu Raivio, Teppo Arifullen, Jukka Orho.
 

 


ITÄ-MALJAN VOITTAJAT 1948 REINO MÄNTYNEN ja ILMARI RANINEN

 

HVP:n perustaja Karl Hugo Hirki 

Karl Hugo HirkiHVP:n perustamisesta on vastuussa liikunnanopettaja Karl Hugo Hirki. Häntä voidaan pitää Heinolan tenniksen isänä. Monta muutakin 'lasta' hän pani alulle. Heinolan Isku on hänen perustamansa. Samoin erikoisseurat HMP ja HVP-36 ja jossain välissä tuli perustetuksi myös Heinolan Reservinupseerit.

Hän syntyi Viipurissa 1902. Heinolaan Henriksson (muutti nimensä Hirkiksi 1934) tuli Hangosta. Hän oli urheilumies. Hän valmensi Iskun yleisurheilijoita. Hän osallistui lähes kaikkeen pallopelaamiseen; jääpallosta ja jalkapallosta on valokuvia 1930-luvun lopulta. Kuvastosta löytyy ote Suomen Urheiluopiston ensimmäisestä tenniskurssista vuodelta 1938. Hirki siinä oli moottorina.

Hän kävi Berliinin olympialaisissa 1936 katsomassa mallia. Jos ei muusta, niin propagandasta. Sodan sytyttyä hän sai komennuksen Päämajaan Mikkeliin. Sodan jälkeen hän siirtyi Varkauteen Ahlströmin tehtaiden liikuntavastaavaksi.

Kuva opettajanhuoneesta, missä Hirkiä on paikalla.
Heinolan Lyseon opettajain huone 1930-luvun lopulla. Vasemmalla rehtori Reijonen,  seisomassa Hirki

Hänen jälkeensä merkittäviä henkilöitä ovat olleet puheenjohtajat ja sihteerit.  Heistä kaksi voi värikkyydessään nostaa esille. Väinö Kinnunen oli insinööri ja intohimoinen tenniksen harrastaja ja tukija. Hänestä löytyy kaskuja ja city-legendoja runsaasti. Nämä kerrotaan erillisessä osiossa. Pormestari Olavi A Vihko toimi 17 vuotta HVP:n puheenjohtajana. Hänen aikakaudellaan HVP järjesti Hangon kisojen jälkeen Suomen suurimmat tenniskipailut ns. Juhannuskisat.

       

                             Kinnunen, Vihko ja Sakari Salo 1953 Vierumäki

HVP:n menestyneet kilpailijat

Tennisseurana pieneltä HVP:ltä löytyy merkittävä määrä kilpailuissa menestyneitä pelaajia. HVP:n jäsenmäärä on pysytellyt 100-200 välillä. Tätä voi verrata suurimpiin seuroihin, joissa on tuhansia jäseniä.  Parhaimmat meriitit ovat Tommi Lenholla ( tähän listaan otetaan kaikki joskus HVP:tä edustaneet ja nykyiset jäsenet) on useita  suomenmestaruuksia avoimessa luokassa .  Lenho ja Markku Illi ovat ainoat ATP-listalle yltäneet pelaajat.


Tommi Lenho

Jari Järvisellä on Suomen mestaruus C-luokan kisasta ja Ari-Matti Koskisella on SM-mestaruus D-luokan kisoista. Visa Hirvikoskella on molemmat mainitut mestaruudet.

Simo Hangasluomalla SM-ikäkausimestaruuksia on kahdeksan. Markus Kuuselalla on kolme seniorimestaruutta.

Kansainvälisesti ja ehkä seuran jäsenien merkittävimpänä saavutuksena on pidettävä Heikki Sirkan voittoa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa yhdessä Reijo Tuomolan kanssa joukkuekisassa yli 45v.

Ammattikuntansa Suomen mestaruuksia ovat saavuttaneet Satu Raivio (opettajat) ja Jari Puskala (sotilaat).

Risto Helmisen  kultamitali Fire- and Policeman World Games -kisoissa on kansainvälisestikin merkittävä saavutus.

Työpaikkaurheilussa on kunnostunuitunut Markku Helminen. Hänellä on Suur-Helsingin alueen firmatenniksessä kuusi voittoa.

Markus Kuusela on oma lukunsa. Heinolassa ins. Kinnusen opeilla ja valmennuksella hän menestyi b-luokassa ja rankattiin ensimmäistä kertaa a-luokkaan 62-vuotiaana (v. 2006). Lienee Suomen ennätys lajissaan.

Markus Kuusela

Ensimmäisenä pelaajana A-luokkaan tunkeutui Tapio Järvinen. Merkittävä saavutus 1950-luvun puolivälissä. Hänestä aikalaiset muistelevat, että hän oli isokokoinen ja lujasyöttöinen. Tämä onnistui V. Kinnusen valmennuksessa ja tuella..


Reino Mäntynen, Tapio Järvinen, Jorma Salomaa, Jussi Hirki

Insinööri V. Kinnunen on oman tarinansa arvoinen. Hän on vaikuttanut HVP:n  kehitykseen merkittävästi. Hän toimi pelaajana, valmentajana, tukijana ja sponsorina. Hän oli ollut Helsingin sataman komentajana sodan aikana. Ero tuli tästä virasta suorasukaisen luonteen vuoksi. Heinolaan hän saapui kirjakauppiaaksi. Väänäsen kirjakauppa on ollut monelle tuttu oppikirjojen ostopaikkana.

Nuoret aloittelijat joutuivat Kinnusen syyniin. Hän toki kannusti ja mahdollisti kilpailutoiminnan omilla rahoillaan. 

Tennispyhättö - harvojen herkkua

Maaherrankadun tennispyhättö oli aikansa tekele. Siis vain jäsenille tarkoitettu. Ajan ja avaimet sai Mäntysen kellosepänliikkeen tiskiltä. Jos et alkeiskurssia ollut suorittanut, niin peliaikaa ei löytynyt.
Lomailijat ja satunnaiset matkailijatkin tunsivat 'Repen' kelloliikkeen. Sieltä voi kysellä peliaikoja ja pelikavereita.

Tennis oli tuolloin harvojen herkkua. HVP-36 järjesti 1960 tennisleirin saadakseen nuorta verta toimintaansa. Kuvastosta löytyy tallenne tuolta ajalta. Leirin vetäjinä olivat Kauko Alanko, Jorma Salomaa ja Juhani Mäntynen. Leiriläisiä olivat, myöhemmin monessa urheilulajissa kunnostautuneita nuorukaisia; Holtari, Pietikäinen, Hynninen, Liimatainen, Kokkonen, Jäppinen, Tervala, Soranto, Vihko, Tupasalo, Leinonen, Lehto. Tästä porukasta tuli myöhemmin Suomen mestareita ja jopa olympiaedustajia. Paini, jääkiekko, pesäpallo, yleisurheilu ovat olleet kuvassa mukana.

Leirin lopuksi kisattiin Heinolan juniorimestaruudesta. Tulos on tiedossa:

Kokkonen vastaan Liimatainen 6-3, 6-0. Joten ’Jore’ päätyikin painin pariin.

Tenniksen kilpailutoimintaan lienee tullut vain Harri Kokkonen. Tennis oli ’herrojen herkkua’ ja muut lajit tarjosivat houkuttelevampia vaihtoehtoja. Tenniksen varusteet olivat kalliita 1950-luvulla. Valkoiset asusteet, mailat, pallot ja tossut olivat liian suuri menoerä suurimmalle osalle nuorukaisia. Heinolan tennisharrastajien ammatit kertovat varsin yläluokkaisesta joukosta; pormestari, rehtori, tehtaanjohtaja, verojohtaja, jne. Ehkäpä tämä oli omiaan vieraannuttamaan nuoria tenniksestä. Vasta 1980-luvulla varusteet olivat hinnaltaan lähes jokamiehen hankittavissa.

Suhtautuminen tennikseen oli joko vastaan tai puolesta – asenne. Esimerkkinä kerrottakoon, palokunnan ja poliisin urheilutoiminta. Harjoituksiin ja puulaakikisoihin voitiin osallistua työaikanakin. Autot ja muu kalusto tuotiin kentän laidalle ja täten oltiin lähtövalmiudessa. Palo- ja poliisitalosta oli vain parinsadan metrin matka Supin tenniskentille. Mutta ei tullut kuuloonkaan, että henkilökunta voisi työaikana osallistua ’valkoisen’ lajin kilpailuihin saatika harjoituksiin. 

Tenniksen päämaja Heinolassa

Tenniksen epävirallinen päämaja oli 1940-luvulta alkaen Mäntysen kelloliikkeessä. Tätä kesti liki kolmekymmentä vuotta. Plaaninmäen kolmen kentän valmistuminen 1960-luvulla tarjosi mahdollisuudet lajin laajahkoon harrastamiseen. Uusien kenttien ylläpidosta vastasi aikansa legenda vahtimestari Järvinen. Hän ei tunteja laskenut. Kenttien tuli olla vähintään loistavassa kunnossa.  Hän tuli kädestä pitäen neuvomaan kuinka kenttä oli kunnostettava pelitunnin jälkeen.

Jäähallin rakentaminen 1970-luvalla siirsi Plaaninmäen kentät historiaan. Uudet rakennettiin ns. Supin monttuun samantien. Kentät tunnetaan nykyään Uimahallin kenttinä. Sepänniemeen rakennettiin lisäksi yksi kenttä, jonka kaupunki on vuokrannut HVP:lle määräajalla toistaiseksi.

HVP:n kilpailutoiminta

HVP:n kilpailutoiminta tukeutui 1960-luvulle asti nelikkoon; Järvinen, Mäntynen, Raninen ja Alanko. Hangasluoman perheen muutto Heinolaan 1960-luvulla toi säpinää kuvioihin. Ylöskirjattuna (myös lehtileikkeissä) on isän ja pojan finaali vuodelta 1969. Nuorempi (Matti) voitti. Lienee ainutkertainen tapahtuma tenniksen historiassa; isä vastaan poika loppuottelussa.  Tuon ajan muistoja ovat Hangasluomien harjoitukset Plaaninmäen kentillä. Simon kantava ääni kuului kirkolle saakka. Sunnuntaisin, kirkonmenojen aikaa, Simon kommentit omasta pelistään kiirivät laajemmalle kuin kirkkoväen veisuu.

 

                    Simo Hangasluoma 1978

                       

HVP kasvatti lupaavia nuoria pelaajia; Mattti Hangasluoma, J-P Ranta, Markus Kuusela, Markku Illi, Niko Nuutinen, Pekka Kainulainen, Tommi Lenho mm. He etenivät aina A-luokkaan asti. Pienen kaupungin ja pienen seuran ongelma oli, että opiskelu ja työelämä taisivat viedä heidät kaikki pois Heinolasta. 

Seuran mestarit

Seuran mestareista on erillinen osio. 1940-1950 luvuilla mestaroivat Reino Mäntynen, Ilmari Raninen ja  varsinkin Tapio Järvinen. Seuraavan aikakauden 1960-1980 hallitsija oli Hangasluoman dynastia. 1960-1970 lukujen taitteessa Harri Kokkonen saavutti kolme mestaruutta kaksipelissä ja samoin kolme mestaruutta nelinpelissä. Tämän jälkeen lukuisiin mestaruuksiin ovat yltäneet; Niko Nuutinen, Arto Kyngäs, Jari Järvinen ja Visa Hirvikoski. Järvisellä on kaksinpelin voittoja peräti yhdeksän. Visa Hirvikoski yltää monipuolisuudellaan samaan: kaksinpelissä 3 mestaruutta ja duppelissa 5.

Nelinpeliexperttinä on kunnostautunut Marko Nyman seitsämällä mestaruudellaan. Olli Hirvikoskella on yhdessä Satu Raivon kanssa sekanelinpelissä kuusi mestaruutta ja lisäksi kuusi mestaruutta nelinpelissä.

Satu Raivion on menestyksekkäin daamimme. Hänellä on kahdeksan seuran sekanelinpelin mestaruutta Olli Hirvikosken ja Teppo Arifullenin partnerina. 

Viime vuosina osallistuminen seuran kisoihin on hiipunut. Kaihoten voi vain muistella tenniksen boomin aikaa 1980 luvun puolivälistä 1990 puoliväliin. Esimerkiksi vuonna 1986 seuran mestaruudesta kilvoitteli 59 pelaajaa. 

Seuran sisäisiä kilpailuja on ollut runsaasti eri vuodenaikoina. On ollut Koipparin kannua, Valentina cup’ia, tasoituskisaa, kinkkukisaa, juniorikilpailujakin on kokeiltu.

 

     

           Visa Hirvikoski                   'Koippari'                      Arto Kyngäs         1994

Päällimmäinen havainto on, että samat pelurit ovat menestyneet mestaruuskisoissa kuin näissä ’vuodenaika – kisoissa’.  Toinen havainto on, että Jari Järvinen on syönyt eniten kinkkua ts. lukuisia kinkkukisan voittoja. 

Ladyt ovat perinteisesti olleet harrastuspuolen kannattajia. Mixtiin on rohjettu ryhtyä  1990-luvulla ja kaksinpelikisatkin ovat alkaneet vasta 2000-luvulla. Raija Häkkisellä on useita kaksinpelin mestaruuksia. Toki historiankirjoista löytyy poikkeus tähänkin.  Vuonna 1965 seuran naisten mestaruuden voitti Elisabeth Daublebsky. Hän voitti myöskin sekanelinpelin yhdessä Jorma Salomaan kanssa. Tämä kesäpääsky oli lennähtänyt Heinolaan Itävallasta. Hän toimi Reumalla lääkintäjumpparina. Heinolan tennismiehet olivat ihastuneet häneen ja järjestivät poikkeukselliset mestaruuskilpailut.

TOP 15

Seuraavaan taulukkoon on koottu TOP 15 seuran mestareista ja heidän mitaleistaan. Mukaan on otettu pelaajat, joilla on vähintään kaksi voittoa singelissä tai lukuisia voittoja duppelissa/mixtissä. Taulukkoa voi lukea kuten olympiakisojen mitalitaulukkoa. Merkinnät ovat seuraavat: numerot ovat kappalemääriä ja kirjaimet S = kaksinpeli, D = nelinpeli ja MIX = sekanelinpeli.

                                          Jari Järvinen

  


Visa Hirvikoski

                                

MESTARIT            S    D    MIX

Jari Järvinen       9    1    1

Visa Hirvikoski     3    5    0

Matti Hangasluoma   3    3    0

Arto Kyngäs         3    4    0

Tapio Järvinen      3    1    0

Niko Nuutinen       3    0    0

Simo Hangasluoma    2    3    0

Harri Kokkonen      2    3    0

Matti Puputti       2    1    0

Raija Häkkinen      2    0    0

Heikki Sirkka       2    0    0

Olli Hirvikoski     0    6    6

Marko Nyman         0    7    0

Teppo Arifullen     0    4    4

Satu Raivio         0    0    8

 


Raija Häkkinen

Taulukko on epäoikeudenmukainen Reino Mäntyselle, joka oletettavasti mestaroi 1940 luvulla ja Tapio Järviselle sekä Simo Hangasluomalle. Näiden pelureiden kaikkia mestaruuksia ei ole aikakirjoihin viety. 

Työpaikkaurheilu

Työpaikkaurheilun harrastus oli suurimmillaan 1960-1990 lukujen aikana. Niin myös tenniksessä. Aluksi kisattiin puhtain työpaikkajoukkuein. Oli Tampellaa, Högforssia, Sahakoneita, Pienliikkeitä, Palokuntaa, Heinolan kaupunkia jne. Ajan myötä ote hölleni ja joukkueita voivat muodostaa lähes mitkä tahansa porukat. Ja näin tapahtui. Ajauduttiin tilanteeseen, jossa oli parikin liian vahvaa joukkuetta. Tämä johti toiminnan hiipumiseen ja loppumiseen 1990-luvun lopulla.  Huomattava tapahtuma on vuodelta 1996. Tällöin pelattiin ottelu Ammatilliset koulut vastaa Pallopojat. Ottelusta tehtiin protesti HVP:n johtokunnalle, joka viisaudessaan päätti, että ottelu pelataan uudelleen. Tulos ei ole tallentunut asiakirjoihin. Tennis eli voimakkainta aikaansa juuri firmaliigan kautta. Oli jopa kaksi lohkoa, joissa a-lohkossa oli kuusi joukkuetta ja b- lohkossa kahdeksan joukkuetta. Joukkueessa oli yleensä 4-5 pelaajaa, joten näihin kekkereihin osallistui liki sata pelaajaa. Tämä oli Heinolan tenniksen huippuaikaa. Tapio Järvisen poika ”Jäärä” Järvinen oli  tehnyt nettisivuston. Vuosilta 1996-1999 löytynee tuloksia ja aikatauluja ’kolmoskarhun’ sivustolta. Tässä asiassa oltiin edellä koko muuta Suomea. Ja sponsoriakin ounasteltiin panimoteollisuudesta Porin suunnalta.

Firmaliigan ajoilta on muistiin pantava muutama menestyjä; Räsäsen veljekset Kari ja Ilpo. Ja jälleen kerran Olli Hirvikoski, niin hyvässä kuin pahassa. Ja se paha on sen ylivoimaisen joukkueen muodostaminen ts. Pallopojat. 


Olli Hirvikoski

Seuran sisäisinä kilpailuina ovat henkiin jääneet vain mestaruuskilpailut. Muita kisoja järjestetään satunnaisesti tai ei ollenkaan.

Tepon tennis

Uusimpana ja rennoimpana kilpailuna on tullut kuvioihin TEPON TENNIS. Nimensäkin mukaan kisa on yhden miehen ideoima ja organisoima tennistapahtuma. Teppo Arifullen on kisan puuhamies. Kisaan kutsutaan vuosittain kuusitoista pelaajaa. Siispä kilpailua voidaan pitää OPEN’n sijaan CLOSED-muotoisena. Pelit ovat nelinpelejä arvotuin parein. Menestyjät tarvitsevat osaamisen lisäksi myös arpaonnea. Kisaa on pelattu vuodesta 2003 alkaen ja menestyneitä pelaajia ovat olleet Marko Nyman, Arto Kyngäs, Janne Koponen ja Visa Hirvikoski.

Kisasta erikoisen tekee sen toteutustapa. Kaikki parit pelaavat toisiaan vastaan kuuteentoista pisteeseen (ns. pingiserä). Lopuksi voittajaksi julistetaan eniten pisteittä kerännyt pari.


Teppo Arifullen

 

Valmentajat 

 Aiemmin on jo mainittu ins. V. Kinnusen ansiokas toiminta Heinolan ensimmäisenä ’tennisvalmentajana’.

Vielä tätäkin merkittävämmän työn on tehnyt Suomen Urheiluopiston tennisprofessori Heikki Sirkka. Hän on toiminut opiston tennisvastaavana 1987 alkaen ja valmentanut oto. myös HVP:n jäseniä. Kilpapelaajat, juniorit, seniorit ja ryhmät ovat saaneet opastusta Hessun kannustavasta ja humoristisesta kädestä.

Matti Hangasluoma teki myös tennisvalmennuksesta ammattinsa. Hän on toiminut Turun Tennisseurassa ammattivalmentajana vuosikymmeniä. Meriittejäkin löytyy, Matti oli Jarkko Niemisen ensimmäinen valmentaja.

Pekka Kainulainen on kolmas HVP-lähtöinen ammattivalmentaja. Hän on toiminut 1999 alkaen tenniksen kokopäiväisenä valmentajana. Ja toimii nyt (2014) Tennisliiton koulutuspäällikkönä sekä Pajulahden tenniksen kehityspäällikkönä.

Seuran yksittäinen, merkittävä alkeiskurssi on ollut 24.5 – 30.5.1967. Osallistujia oli 47 henkilöä. Siinä on sutina käynyt kolmella kentällä kahden valmentajan ohjaamana. Kurssin vetäjinä toimivat Heikki Mäntynen ja Jukka-Pekka Ranta.

Kansainvälisten kilpailujen johtajana on menestynyt Heikki Sirkka. Hänet valittiin v. 2006 tenniksen vuoden kilpailujohtajaksi Suomessa.


Heikki Sirkka

Näkymättömät puurtajat

Oman tarinansa ansaitsisivat seuran näkymättömät puurtajat. Heitä ei ole palkittu standardein tai mitalein. He ovat välttämättömyys vireässä seuratoiminassa. Luettelo heidän tekemisistään on mittava: tavaroiden roudaus, kenttien hoito, kilpailujen järjestäminen ja johtaminen, arvontakaavioiden teko, tulosten tallennus ja julkistaminen, tapahtumien ja kilpailujen kuvaaminen, neuvonta, opastus jne. Luettelo näyttää loppumattomalta.  Tästä viimevuosikymmenten puurtajien joukosta on nostettava esiin Veikko Vartinen ja hänen työnsä junioreiden hyväksi. Hän oli aikansa Kinnunen. Neuvoi, kannusti ja jopa kuljetti heitä kisoihin. Sakari Lehtinen on tehnyt töitä kaikilla saroilla. Hänen taitonsa valokuvaajana on huomattu Itä-Hämeessäkin. Lehti on julkaissut lukuisia Sakarin ottamia kuvia

Aateloidut

Tennisliitto on hopeisin ansiomerkein kunnioittanut seuran jäsenistä Olavi A Vihkoa, Jussi Rantaa, Simo Hangasluomaa, Matti Halmetta, ja Heikki Sirkkaa.

Pronssiset arvomerkit ovat saaneet Eila Heinonen, Tanja Nurmi, Kalevi Laakso, Teppo Arifullen ja Tapani Tiainen.

Seuran edustajina Suomen Tennisliiton hallituksessa ovat olleet Olavi A Vihko ja Jussi Ranta.

Opetusministeriö on myöntänyt Suomen Urheilun hopeisen ansiomitalin kullatuin ristein vuonna 1970 Olavi A Vihkolle ja Jorma Salomaalle. He ovat ansioituneet useiden urheilulajien harrastajina ja toimineet eri seurojen hallinnossa.

Opetusministeriö on v. 2011 myöntänyt Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalin Heikki Sirkalle hänen työstään Suomen tenniksen hyväksi.

Etusivu » Historiikki

© Copyright Markku Helminen