TENNIS - KILPAILLUIN YKSILÖLAJI

Tämä urheilumuoto on kiehtonut ihmisiä aina muinaisesta Egyptistä, Persiasta, Kreikasta ja Rooman ajoista lähtien. Varmaa näyttöä ei ole minkään valtion tai aikakauden hyväksi, mutta alun alkaen pelin nimi oli SPHAIRISTIKE. Kreikkalainen sana, joka tarkoittaa pallopeliä. Tennis-nimen oletetaan tulevan ranskankielestä TENETZ sanasta. Tämä voidaan kääntää muotoon ’tässä, ole hyvä’. Sanonnan takana ovat huomaavaiset keskiajan munkit. Aivan oikein munkit ja luostarit! Peli säilyi hengissä läpi pimeiden vuosisatojen ranskalaisissa luostareissa. Siis sisätenniskin kehittyi jo varhain 1100-luvulla.

Pallona oli räsypallo, kankaasta, nahasta, hevonhännästä tai eläimen suolista kudottu kappale. EI tuo häävisti pompannut. Taas kerran Kolumbuksella on tässäkin sormensa pelissä. CK:n harharetket Länsi-Intian saaristoon 1490-luvun lopulla veivät hänet Haitin saarelle. Siellä alkuasukkaat pelasivat pallopelejä oudolla välineellä. Pallon ydin oli tehty tietyn palmupuun mahlasta. Pallo oli huomattavasti kimmoisampi kuin siihenastiset tunnetut välineet. Näistä paras lienee ollut roomalaisten pallo, jossa oli ydin lasimassaa.

Seuraava edistysaskel otettiin 1850-luvulla. Herra Coodyear keksi vulkanoidun kumin. Ja sitä riitti tennispallojenkin valmistukseen.

Pallo oli keksitty ja pitihän sitä jollakin lyödä. Aluksi se tehtiin kädellä. Pelin nimi oli alkuaan ranskassa JEU DE PAUME. Tämä ei taasen engelsmanneille kelvannut. He käänsivät nimen kielelleen THE GAME OF THE PALM. Vapaasti käännettynä molemmat tarkoittavat peliä jota pelattiin kädellä (palm = kämmen). 

Tästä lähti toinen peliväline kehittymään, maila. Aluksi käsi kiedottiin riepuun, nahkaan yms. Ja sen jälkeen tulivat kintaat ja rukkaset. Tuotekehitys jatkui kohti nykyistä mailaa. Alussa oli puuklapi, jota alettiin muotoilla kohti ’leipälapiota’. Kunnes 1500-luvulla tapahtui vallankumous. Pappi Antonio de Scalo toi markkinoille ensimmäisen jäntein varustetun mailan. Mailaa on sittemmin viritelty. Ensin mailan kokoa ei mitenkään säännelty. Oli viritelmiä aina leipälapiosta Ken Rosewall–malliin (pieni kehys). Vasta 1970-luvulla mailalle luotiin standardit. Nykyiset, avaruusteknologiaa hyödyntävät mailat painavat n. puolet 1960 luvun puumailoista.

Tennisverkkoa ei ollut. Kaupunkien ja linnojen suojaksi oli rakennettu muurit. Muuria vasten palloa heitettiin ja sittemmin lyötiin. Peliä voitiin pelata yksin tai useamman henkilön kesken. Siispä Squashia pelattiin ennen tennistä. Sitten keksittiin virittää naru parin tolpan välille. Ja tästä lähti tennisverkko kehittymään.

Oli pallo, maila ja peli. Ja pelille tuli luoda säännöt. Tämä tapahtui tarkalleen vuonna 1874. Säännöt kirjoitti majuri Walter Wingfield.  Nämä säännöt ovat vieläkin voimassa. Yksi merkittävä poikkeus on tullut. TIE-BREAKE:n keksi James van Allen 1965. Kesti parisen vuosikymmentä, ennen kuin se otettiin käyttöön Grand Slam turnauksissa.. 

  

 

Tenniksen pistelasku on oudoimpia tekeleitä urheilumaailmassa. Oletin aluksi, että laskutapa on kehitetty siellä missä muutkin kummajaiset on ylöskirjattu. Siispä toimettomat brittiläisen imperiumin upseerikerhot kaukoidässä joutivat tälläisiä asioita pohtimaan.  Sieltä lienee tulleet sellaiset harrasteet kuin hevospoolo ja kriketti

Taasen kerran ranskalaiset ja engelsmannit ovat eri mieltä. Kumpikin taho olettaa keksineensä tenniksen pistelaskun. Ranskalaisten mukaan laskutapa on syntynyt kelloa jäljittelemällä; siis 15 yli, 30 yli ja varttia vaille. No eihän se ole varttia vaille vaan 40. Onko viisarinvääntäjä väsähtänyt?

Englantilainen malli tulee imperiumin ajan laivastoupseereilta. Puupurkkien ja purjealusten ajalta 1800-luvulta löytyy ohjesääntö, joka määrittää aluksen yhteislaukausten tavan. Ammusten painot ovat olleet 15, 30 ja 40 paunaa.

Tiedossa ei ole, että missä tai kuka keksi pelejä pelattavan aina kuuteen asti.

Valistunut arvaukseni on, että määrä (6) on syntynyt ginin loppuessa ja upseerikerhon sulkeutuessa, siis ylöskirjattujen ja nautittujen nassakoiden määrästä.

 

Markku Helminen
markku.helminen@phnet.fi

Tenniksen synty

© Copyright Markku Helminen